*

Timo Kontio Kommentteja maailman menosta, uusista tuulista ja menneen talven lumista. Tavoitteena vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Markkinavoimilla on Januksen kasvot

Roomalaisessa mytologiassa tunnettiin Janus-niminen jumala. Januksella oli kahdet kasvot. Toiset kasvoista katsoivat tulevaisuuteen, toiset menneisyyteen. Janusta palvottiin muiden muassa muutoksen ja kehityksen jumalana. Antiikin Rooman kukoistus ja mytologia ovat siirtyneet menneisyyden varjoihin ja historian lehdille. Janus on kuitenkin voimissaan, joskin sen nimi on muuttunut. Nykyään Janusta kutsutaan markkinavoimiksi, uusliberalismiksi, vapaaksi markkinataloudeksi.

Petteri Järvinen kirjoitti tänään Uuden Suomen blogiinsa kirjoituksen otsikolla "Markkinavoimilla on sinun kasvosi". Kirjoituksessaan hän kääntää lukijan huomion siihen faktaan, että periaatteessa markkinatalous perustuu vain kysynnän ja tarjonnan lakiin. Siis teollisuustuotannon siirtäminen Suomesta halvempiin maihin johtuu kuluttajien tekemistä valinnoista. Markkinataloudessa kuluttaja on kuningas. Järvisen mukaan globalisaatio on mahdollistanut sekä yrityksille että kansalaisille vapaan liikkuvuuden ja palveluiden hinnan laskun. Järvinen lopettaa kirjoituksensa käsienpesuun: "Onneksi tämä on vain insinöörimäinen, kärjistetty ja yksinkertaistettu versio todellisuudesta."

Onneksi hän todella on itsekin tuota mieltä, sillä markkinatalous ei todellisuudessa perustu yritysten mateluun kuluttajien jaloissa. Se on paljon likaisempaa, itsekkäämpää ja ahneempaa.

Järvinen on oikeassa siinä, että markkinavoimilla on myös kuluttajan kasvot. Nuo kasvot on hymyilevän onnellisina ja tyydytettyinä helppo kääntää kohti meitä. Mutta nykypäivän Januksen toiset kasvot jäävät tässä samalla piiloon. Nuo toiset kasvot ovat markkinakoneiston omat. Ne ovat yleisen muutoksen ja kehityksen sijaan talouskasvun ja osakekurssin positiivisen kehityksen kasvot. Markkinakoneiston tehtävänä luoda tarpeita ja kysyntää, epävarmuutta ja niukkuutta. Jos Järvisen väite kuluttajasta kuninkaana pitäisi paikkansa, niin miksi esimerkiksi Nokia kulutti vuonna 2010 myyntiin ja markkinointiin yhteensä 3,9 miljardia euroa? Se on noin kymmenen prosenttia koko konsernin liikevaihdosta. Jos kuluttaja aidosti tekisi valintansa järjellä ja tarpeidensa mukaisesti, eikö Nokian kannattaisi siirtää tuo panostus suoraan tuotekehitykseen, jotta sen tuotteet olisivat yksiselitteisesti parhaita ja toimivimpia?

Oletko koskaan kävellyt kesähelteillä kaupungilla ja jäätelömainoksen kohdalla olet päättänyt kääntää askeleesi kohti lähintä kaupan pakasteallasta? Oletko joskus katsonut automainosta ja pohtinut, miksi sellaista teknistä kuljetusvälinettä markkinoidaan urheilullisena, katseenkääntävänä tai huipputehokkaana? Miksi huippunopeudella on väliä, kun korkein käytössäoleva nopeusrajoitus on lähes kaikkialla maailmassa 120-130km/h? Miksi ihmiset jonottavat uutta älypuhelinta kadulla myymälän ulkopuolella tuntikaupalla? Epäilen, että monella taskusta löytyy jo edellinen, toimiva malli, eli varsinaiseen tarpeeseen puhelinta ei haikailla.

Markkinavoimien januskasvoinen henki pitää myös huolen siitä, että maailmassa riittää kilpailua. Kilpailuargumentti on ollut tärkein rajaava tekijä myös tämän syksyn palkkaneuvotteluissa. Koska joku muu jossain toisaalla on ainakin teoriassa valmis tekemään työn halvemmalla, saadaan aikaan helppo lyömäase. Kilpailu on monessa tilanteessa hyvä kannustin, mutta globaali palkkakilpailu johtaa kaikkien palkansaajien häviöön. Niukkuus onkin yksi parhaista markkinavälineistä. Kun luodaan tilanne, jossa jokin tuote saadaan halutuksi, mutta pidetään tuotanto rajallisena, markkinavoimat saavat turbovaihteen. Jos vaikka tuo aiemmin mainitsemani uusi älypuhelin olisi todella kaikkien haluama, eikö olisi yrityksen kannalta järkevää käyttää tilaisuus hyväksi ja valmistaa kauppojen hyllyt täyteen kyseistätavaraa, jotta jokainen sellaisen saisi?

Ei, ei sellainen kannata. Ensin täytyy tehdä markkinasegmentointi, löytää ryhmän key opinion leaderit, saada heidät markkinoimaan tuotetta ja näin luoda uusi tarve markkinoille. Miksi huippu-urheilijoille maksetaan miljoonia euroja vuosittain joidenkin vaatemerkkien toimesta vain siitä, että nämä näyttävät naamansa mainoksissa brändivaatteet päällään? Tuskinpa pelkästä hyvästä tahdosta.

Yritysten toiminta kuluttajamarkkinoilla ei ole ainoa, eikä edes nykyään tärkein mittari niiden onnistumisesta. Nykyään suuryrityksiä kiinnostaa yhä vähemmän työntekijöidensä tai edes asiakkaidensa tilanne tai mielipide. Kun yrityksen tärkeimmäksi tehtäväksi nimetään lisäarvon tuottaminen omistajilleen ja finanssimarkkinoille luodaan keinottelu- ja veikkauselementtejä, syntyy tilanne, jossa yritykset ryhtyvät palvomaan ja valvomaan vain pörssikurssejaan. Apple ilmoitti vähän aikaa sitten ennätysmäisestä tuloksesta, mutta koska tulos oli huonompi kuin mistä sijoittajat olivat unelmoineet ja/tai lyöneet futuureilla yms. vetoa, finanssimarkkinat rankaisivat Applea. Jokin aika sitten kun eräs suomalainen paperifirma ilmoitti sulkevansa Suomessa tehtaan, yrityksen pörssikurssi pomppasi ylös kymmenisen prosenttia päivässä. Finanssimarkkinoiden toimijoiden ainoa intressi on saada omalle omaisuudelleen mahdollisimman suuri tuotto. Yhteiskunnallisesti katsottuna hinnalla millä hyvänsä.

Yritysten harjoittama markkinointi voidaan toki nähdä "tietoisuuden lisäämisenä" ja "sivistämisenä". Osakekaupan voi väittää heijastelevan markkinatoimijoiden odotuksia tulevasta. Brändirakentamisen voi sanoa olevan myös yhteiskunnallisen näennäisen hyvinvoinnin tuottaja, kun ihmiset saavat itselleen lisäarvoa hienoilla tuotteilla. Tärkeää kuitenkin on huomata, että markkinatalouden käyttöömme luoma ahneuden läpitunkema kertakäyttökulttuuri ole ainoa vaihtoehto. Vapaa markkinatalous toteutuessaan vain pahentaisi jo olemassaolevaa ympäristökriisiä. Pankkien ahneudesta alkanut globaali talouskriisi koskettaa meitä kaikkia. Parran voi ajaa muutenkin kuin kertakäyttö-Gillettellä. Suomessa pullovesi on vesijohtovettä likaisempaa.

Markkinavoimien intressit eivät siis ole yksin kuluttajan. Januskasvoinen markkinatalous katsoo yhtäältä kuluttajaa, toisaalta taas puhtaasti oman edun lisäämistä. Kuitenkin teoriassa kuluttaja voi päättää markkinatalouden tulevaisuudesta. Kuluttaja on nimittäin myös kansalainen. Kansalainen voi kertoa mielpiteensä muutenkin kuin ostamalla. Sinä voit mm. äänestämällä sekä vaatimalla eettisemmin ja kestävämmin synnytettyjä tuotteita, säädellä markkinatalouden pelisääntöjä ja sen toimintaa yhteiskunnassamme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

K Veikko

“Sinä voit mm. äänestämällä sekä vaatimalla eettisemmin ja kestävämmin synnytettyjä tuotteita, säädellä”

Mitä tekemistä demokratialla on tuotantomarkkinoiden kanssa, onko demokratia jokin tuotantokoneisto?

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Ei toki. Demokratian kautta kuitenkin voidaan säädellä laein ja asetuksin yritysten(kin) toimintaa.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ketä kiinnostaa, miten partasi ajat? Kun puhut suuremmista kysymyksistä, pidä linjasi.

Markkinataloudessa ihminen vastaa puheistaan ja sanoistaan. Ymmärrät jo, että pelissä on paljon muutakin kuin rahaa. Älä takerru Nokian markkinointibudjettiin, kun haluat keskustella ahneudesta.

Onko "julkinen osakeyhtiö" mielestäsi yksityinen yritys? Mikä liiketoiminnassa tai kaupankäynnissä yleensä on "likaista" tai "itsekästä"?

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Kiitos palautteesta, Jouni.

Ei ketään varmaankaan kiinnosta, mutta itseä saattaa kiinnostaa. Kyse on siitä, että kyseenalaistaako ns. itsestäänselvyyksiä. Kertakäyttökulttuuria vastaan ei yleensä kukaan sano puolta sanaa, vaikka tosiasiassa esimerkiksi partaterä oli alunperin kestomallia ja vasta viime aikoina siitä on luotu ihmeellinen häkkäräväkkyrä, jonka käytöstä pitäisi periaatteessa maksaa jopa satoja euroja vuodessa. Kyseessä oli siis vain yksinkertaistus, joka kuitenkin tulee monen meistä elämässä ihan todelliseksi.

Ei yksityisissä yrityksissä itsessään ole välttämättä mitään vikaa. Yrittäminen on kannustettavaa ja positiivista, mutta joku raja täytyy aina säilyttää. Liiketoiminta on siis ok, jos pelataan yhteisten sääntöjen mukaan, mutta sorruttaessa laittomuuksiin, harmaaseen talouteen, jne., on voitava sanoa syntyneet ongelmat ääneen. En kirjoittanut tässä tekstissäni veroparatiiseista, mutta niiden käyttämisen rahan kierrättämiseen näen erittäin suurena epäkohtana markkinajärjestelmässämme. Laittoman työvoiman käyttö on ehdottoman tuomittavaa, samoin on palkkapoljennan laita.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Juuri tuollaista markkinataloutta minäkin kannatan. Kukaan ei matele, mutta asiakas on aina oikeassa.

Epäkohtia tulee aina etsiä myös läheltä. En malta tässäkään yhteydessä olla mainitsematta Ulf Sundqvistia...

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio
Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ei mikään. Mietin vain onko KGB-mies sopiva valinta Kalevi Sorsa-säätiön luottamustehtävään.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

KGB-mies millä perusteella?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ministeriksi ei muuten 1970-luvulla päässyt.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Salaliittoteoria! Huippua!

Väität siis, että KGB-henkilöitä olivat myös kaikki tältä sivulta 70-luvun kohdalta löytyvät nimet:

http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvosto...

Tässähän meillä on sitten Tiitisen lista koossa. Case closed!

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Case reopened. Juha Rihtniemi halusi pääministeriksi, mutta kuoli. Hän oli Kekkosen mukaan "helvetin rohkea mies."

Voi myös miettiä sitä, että Sundqvist on saanut rikostuomion ulosottoviranomaisten pakoilemisesta. Hänet tuomittiin STS-asiassa vahingonkorvauksiin, joista hän maksoi - tosin puoluetoverinsa suostumuksella - vain murto-osan.

Juo sinä vaan rauhassa kraanavettä.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

En tunne Uffea, joten en osaa ottaa kantaa hänen rehellisyytensä tasoon, mutta hän selvästi teki virheensä. KGB-mieheksi häntä silti on tarpeetonta syyttää vain siksi, että hän oli 1970-luvulla ministerinä. Tosiasiassa kuitenkin sosialidemokraatit olivat KGB:n synkimmällä mustalla listalla ja tunne oli molemminpuolinen.

Arja Alhon ja Ulf Sundqvistin välejä lähemmin pohdiskelematta 1990-luvun alun kaikki pankkiselkkaukset olivat omasta näkökulmastani häpeällisiä. Vaan eipä ole nykypäivänkään pankkimiehet sen puhtoisempia. 1980-luvun juppikulttuuri ainakin tuntuu hyvin vastaavan nykyistä finanssipankkiirien menoa.

Ja on poliitikkojen heikkoutta, ettei asialle ole oikein vieläkään tehty mitään.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kuka nyt puhtoinen olisi? Mutta vuoden 1961 noottikriisin jälkeen Suomen korkeimpiin virkoihin ei ollut enää asiaa ilman sitoutumista KGB:n tavoitteisiin. Se on historiallinen tosiasia, ja 1970-luvun ministereitä voi hyvällä syyllä kutsua KGB:n naisiksi ja miehiksi.

Demareista maaherra Kaarlo Pitsinki sanoi KGB:lle ei. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Januksenkasvojen toinen lärvipuolisko on alkanut haalistua, kun varsinkin pörssiyhtiöt keskittyvät vain rahan tekemiseen. Näiden yhtiöiden tuotanto on jäänyt sivuseikaksi ja pahimmillaan lakannut kokonaan olemasta. Suurin osa pörssiyhtiöiden omistajista ei edes tiedä olevansa omistaja (mm. rahastosijoittajat) ja jos tietääkin, hän tuskin tietää mikä on yhtiön tuote. Ja jos tietäisi jopa sen, häntä ei se paljonkaan kiinnosta.

Pienyrittäjissä on sen sijaan jotakin toivoa: osa heistä näet rikkoo häikäilemättä osakeyhtiölakia, jonka mukaan yhtiön tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Suomessa on vielä näitä jääräpääyrittäjiä, joille yhtiön tuote on syy koko yhtiön olemassaoloon.

Mutta eiköhän nämäkin markkinatalouden luopiot, etten sanoisi kommunistit, panna isänmaanpettureina pian järjestykseen.

Lisää aiheesta blogissani:

http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86473-l...

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Rahalla ei ole isänmaata enkä tiedä onko Ulf Sundqvistilla tai Jorma Ollilallakaan. Kommunistien isänmaanpetturuus ei markkinataloutta pysäytä.

Käyttäjän tomisandstrom kuva
Tomi Sandström

Nyt kannattaa Timo muistaa, ettei markkinataloudella ole arvoja, sillä on vain ominaisuuksia. Arvot tulevat meiltä ihmisiltä, jotka olemme melko vapaita muodostamaan oman tahtomme.

Mitä taas markkinavoimiin tulee, niin toki on ikävää, että osa työpaikoista siirtyy Kiinaan, mutta samalla yhä useampi kiinalainen saa mahdollisuuden nostaa itsensä ja lähipiirinsä pois köyhyydestä. Eikö tämä istu käsitykseesi solidaarisuudesta tai sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta?

Täytyy myös muistaa, että Suomessa irtisanottavat ovat toisaalta vapautuvaa työvoimaa, joka voi työllistyä entistä tuottavimpiin kohteisiin, vaikkei tämä aina kovin yksinkertaista tai helppoa olekaan, varsinkin kun irtisanominen on useimpien ihmisten kohdalla melkoinen kriisi.

Jos kuitenkin haluamme pitää kynsin ja hampain nykyisistä työpaikoistamme(eli toimialoista) kiinni, on edessä köyhyyden tie. Pari sataa vuotta sitten suurin osa suomalaisista viljeli vielä maata. Nyt tämä osuus on kutistunut murto-osaan aikaisemmasta. Mitäpä luulet, olisimmeko nykyisenkaltainen hyvinvointiyhteiskunta, jos edelleen ainoat asiat, mitä täällä tuottaisimme löytyisivät tyyliin kaupan vihanneshyllystä? ;)

Lopuksi haluaisin vielä pyytää vaihtoehtoa. Jos kerran markkinavoimat ovat niin paha asia, mikä olisi tapasi korvata nykyinen järjestelmä? Muistutan, että samat arvot, jotka ohjaavat markkinataloutta löytyvät meistä ihmisistä itsestämme, eli siis jokaiselta virkamieheltä, hallitukselta ja neuvostolta, jolle päätösvaltaa voidaan markkinoilta siirtää.

Ps. Saa niitä muitakin shavereita ja halutessaan voi käydä ihan oikeassakin parturissa ;)

Eila Jokimaa

Arvo= käsitys tavoiteltavasta ja haluttavasta fyysisestä tai abstraktista objektista tai asiantilasta. Markkinatalous omaa selvästi arvoja itsessään. Se tavoittelee mahdollisimman suurta voittoa. Voitto on arvo. Itse asiassa klassiseen talousliberalismiin on sisäänkirjattu sosialaidarwinistinen ihmiskuva, jossa työntekijöiden ylitarjonta hoituu luonnollisen poistuman kautta. Tämä on havaittavissa maissa, joissa ei ole sosiaaliturvaa ja joissa kansainväliset suuryritykset pystyvät riistämään työntekijöitä melkein miten lystäävät. Valinta työorjuuden ja kuoleman välillä on helppo arvovalinta, mutta arvovalinta joka tapauksessa. Voiton tekemisen arvo saa yritykset myös tuhlaamaan luonnonvaroja ja panostamaan brändeihin, koska se maksimoi lyhyellä tähtäimellä yritysten voitot. Kuluttamisen arvo pitää talouskasvua yllä ja mitä nopeammin kulutat halvempia ja laaduttomampia tavaroita, sitä suuremmin sinua palkitaan. Kuluttamisen arvo on talouskasvun arvo. Mitään sen suurempia arvoja ei markkinataloudessa ole, kuin kuluttaminen ja voiton teko. Nämä arvot tulevat meiltä ihmisiltä ja ne ovat mitä suuremmassa määrin markkinatalouden arvoja. Jos voiton teolle ja kuluttamiselle asetetaan rajoituksia, niin nuo rajoitukset loukkaavat vapaan markkinatalouden arvoja.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Kiitos palautteesta, Tomppa. Globaalit työmarkkinat ovat mahtava mahdollisuus koko ihmiskunnalle, jos ne toteutetaan sosiaalisesti kestävällä tavalla. Jos kiinalaiselle työntekijälle käy parin vuoden päästä samoin kuin suomalaiselle nyt ja työt siirtyvät halvempiin maihin, vaikkapa Afrikkaan, on edessä aikamoinen noidankehä. Tähän jo pappa Marx osasi sanoa, että "kaikki maailman työläiset liittykää yhteen". Enpä tuota osaisi itse paremmin tiivistää, vaikka maailma ja työläisyys ovatkin noista vuosista merkittävällä tavalla muuttuneet.

Meillä on aidosti yhteinen haaste siinä, miten saamme työmarkkinoiden murroksen käännettyä voitoksemme. Toisin sanoen siis miten löydämme "yhteistä projektia" niille, jotka syystä tai toisesta jäävät Suomessa ilman työtä. Tuolta osin olen siis samaa mieltä kanssasi; lisäksi tärkeää on varmistaa työttömille turvaa tuon mahdollisen kriisin kohdatessa.

Minä en markkinavoimia itsessään vastusta, vaan ihmisten omaisuuksilla uhkapelaamista (kts. CDS:t yms.), veroparatiiseja, palkkapoljentaa, orjatyötä, pimeän työvoiman käyttämistä ja muuta laitonta. En siis ole mikään kommunisti, vaan ihmiskasvoisen markkinatalouden kannattaja. :)

Shavereita saa monenlaisia, mutta hassua on se, miksi meille myydään kertakäyttöisiä, kun toimivia kestovempeleitäkin on. Niitä tietysti myydään siksi, että niitä ostetaan (kehäpäätelmä) ja siksi, että niistä saa helposti rahaa. Pienelle metalliliuskoilla varustetulle muovinpalalle vain harvoin saa sellaista katetta.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Onko niin että nuorisopoliitikoilla ei ole vielä poliittista vastuuta, jolloin voi ajatella ihan järkeviä, kuten tämä blogi osoittaa.

Tuntuu siltä, että uralla eteneminen sumentaa nupin ihan puoluekannasta riippumatta. Vika taitaa olla poliittisessa järjestelmässä. Ettei vaan kävisi kuten markkinoilla muutenkin (kuten blogisti kertoo) että puolue segmentoi äänestäjät tiukasti ja ilmoittaa ajavansa tämän ryhmän etuja. Muuten hyvä, mutta syntyy järjetön kilpailutilanne, missä kaikki ovat luvanneet jotakin ja kukaan ei pysty pitämään lupauksistaan kiinni.
Vaikka Kekkosta mollattiin itsevaltiaaksi, hänen jälkeensä ei ole valtiomiestasoisia ratkaisuja tehty, vaan on suhmuroitu kompromisseja, joihin kenelläkään ei olisi varaa.

Jenkeissä jo kaksi puoluetta on liikaa. Mitä meillä pitäisi tehdä?

Kirjoittelin eilen kriittisesti kokoomuksen toilailuista. Olisiko vastaava analyysi paikallaan SDP:sta?

http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86466-kokoo...

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Perusteltua kritiikkiä otetaan aina mielellään vastaan. Usein sellaisesta aina oppii jotain uutta.

En lähtisi kovin rohkeasti ylistämään Kekkosta, vaikka hän toki kabinetteineen varsin monoliittinen instituutio valtiomiehenä olikin. Elimme silloin varsin kaksikeskisessä maailmassa (itä-länsi, työnantaja-työntekijät, sota-rauha, jne.), kun taas nykyään monet ilmiöistä ovat muuttuneet huomattavan monimutkaisiksi ja monenkeskisiksi.

Itse uskon aatteellisten puolueiden parhaimmillaan todella toimivan kansanvallan hyväksi. Vanhetessaan niille kuitenkin tuppaa tulemaan kaiken maailman kremppoja kohdalleen, esim. institutionalisoitumista, eturyhmätoimintaa, resurssirajoitteita, yms.

Henri Kangas

Mielestäni tämä oli ihan hyvä kirjoitus. Markkinatalous on vuosien saatossa muodostunut ikävämmäksi versioksi vapaasta kilpailusta. En tiedä miten suomeksi tämän parhaiten kääntäisi, mutta markets are saturated, consumers do not call the shots and morals don't enter into it.

Eikä tämä pelkästään ns. pahojen korporaatioidenkaan vika ole vaan ihan koko markkinatalouden - ja kapitalismin määräävän äänen siinä.

En taida osata sanoa tarkoitustani tarpeeksi hienopuheisesti, mutta jotain sellaista ajan takaa, että mikä alkoi hyvänä ja tarpeellisena, on vuosikymmenten varrella muodostunut esim. konglomeraattien nousun myötä huonommaksi asiaksi. Mistään pelkästään viime vuosien käänteistähän ei ole kyse.

Samaan saaviin voi kaataa myös nykyisen finanssikriisin.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Kiitos palautteesta, Henri. Markkinatalous on hyvä palvelija, mutta erittäin huono isäntä.

Pekka Kohonen

Mielestäni kun puhutaan markkinavoimien moraalista tulisi muistaa se, että ne eivät vain pyri toimimaan (monien mielestä sinäänsä hyväksyttävästi) kasvattamaan osakkeenomistajiensa tuottoja vallitsevissa olosuhteissa. Ne myöskin pyrkivät muuttamaan vallitsevia olosuhteita itselleen suotuisiksi. Eli ei pelata rehellisesti vaan petkutetaan pelissä (rigged game). Yritykset kiertävät veroja eri tavoilla. Lobataan lakeja ja toimintatapoja, joista on hyötyä rahoitusmarkkinoille, mutta jotka tarkoittavat sitä, että julkinen valta maksaa yritysten tekemät virheet (eivätkä sijoittajat). Markkinatalous ei toimi tällöin vapaasti, koska vapaassa markkinataloudessa sijoittajilla olisi symmetrinen mahdollisuus tehdä voittoa tai tappiota. Tämä on johtanut siihen tilanteeseen, että esim. Yhdysvalloissa mediaani tulo (korjattuna ostovoimapariteetilla) ei ole noussut juuri ollenkaan sitten 70-luvun. Kaikki kasvun hedelmät on siirretty rahoituslaitoksille ja yritysten ylimmälle johdolle. Tämä on myös velkakriisin taustalla, koska ostovoiman nousun menetystä on korjattu velalla. Eli jos kaikilla ei ole mahdollisuutta onnistua on turha puhua vapaasta yrittämisestä tai täydestä vastuusta omaan tilanteeseensa nähden. Toisaalta ehkä toisten paremmat mahdollisuudet hyödyntää vapautta on vapauden kääntöpuoli: poliittisesta diktatuurista on siirrytty taloudelliseen. Lähes koko ihmiskunnan historian ajan on vallinnut valtava perinnöllinen ja staattinen/muuttumaton tulotasojen epätasaarvo. Ehkä tämä onkin se normaaliolotila. Mutta se ei ole demokratian tai vapaan itsemääräämisoikeuden mukaista. "Vallatkaa (takaisin) Wall Street" liikkeen ajatukset lähtevät käsittääkseni tästä huomiosta.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Mielenkiintoista on huomata, että 1900-luvun alussa tapahtunut vapaan markkinatalouden rajaaminen, eli markkinoiden regulaatio tapahtui markkinoiden omasta tahdosta. Yritysmaailma huomasi, että vapaat markkinat johtivat ennen pitkää monopoleihin ja vahvoihin kartelleihin, joiden olemassaolo ja toiminta eivät hyödyttäneet oikeastaan edes niitä itseään. Niinpä täytyi luoda lainsäädäntöä, joka auttoi ylläpitämään tervettä kilpailua.

Pekka Kohonen

Niin osa yrityksistäkään ei ehkä hyödy sääntelyn purkamisesta ja harva yrittäjä pääsee miljoonatuloihin. Lisäksi käsillä oleva finanssikriisi on iskenyt voimakkaasti yritystoimintaan kaikkialla. Mutta rikkain 1% kyllä on järjestänyt asiansa mieleisekseen ja hyötyy järjestelmästä. Kysymys kuuluukin, että miksi tämän on annettu tapahtua demokratioissa - varsinkin Yhdysvalloissa. Syy lienee se, että ns. vapaasta markkinataloudesta on tullut uskonto. Uskonnot ovat aina pönkittäneet Kuninkaan valtaa.

Jouko Koskinen

Lait ovat ainoastaan haitallisia.
Rakastetun Johtajamme sana olkoon lakimme.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Nyt menee jo aika hapokkaaksi, mutta totta on se, että talousteoreetikot yrittävät kaikin tavoin väittää, etteivät heidän näkemyksensä maailmasta tai teoriansa ole lainkaan poliittisia. Ja näin sanovat sekä keynesläiset että friedmanilaiset. Hassun hauskaa.

Jouko Koskinen

Januksen posket joo (hekoheh) - kun autetaan Kreikka - Italia - Portugali - E-Korea . . . jaloilleen apinoimme jenkkien virheet.

Eivät ne meille anna armoa sentin vertaa vaan dumbbaavat markkinat täyteen halpiskamaa kopsattuaan ensin ideat.

Reaalisosialidemokratian (!) omaksuneet maat eivät kilpaile suomalaisen tietotaidon kanssa globaaleilla markkinoilla. Sossuaatteen vienti on siis isänmaallemme eduksi.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Yhteisessä maailmassa ja Euroopassa tässä eletään. Ei täällä ole makrotaloudellisesti katsottuna voittajia ja häviäjiä pitkässä juoksussa. Joko markkinat ovat rauhalliset ja kasvavat tai rauhattomat ja laskevat. Jotkut yksittäiset toimijat saattavat netota kriisinkin aikana, mutta isossa kuvassa, valtiotasolla, suunta on yleisesti ylös tai alas.

Etelä-Korean menestyminen ei ole ollut meiltä pois. Sieltä voisi tosiasiassa jopa oppia asioita.

Jouko Koskinen

"...ollut meiltä pois. Sieltä voisi tosiasiassa jopa oppia asioita .."

Ai että mitä oppia ? Ja keneltä - jenkit opettivat ne tekemään autoja ja ydinvoimaloita. Suomaalaiset laivoja ja tuulimyllyjä. Nyt voimalat tekee Rosatom, autot Japani.

Itämeren suurimmat tuulimyllyt ja laivat teettää eteläkorealeinen suurfirma PUOLALAISELLA HALPATYÖVOIMALLA ! se on sitä solisalirattien solitaarisuutta

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Ja silti suomalaisille riittää töitä. Lisäksi puolalaisten elinolot paranevat. Onhan meillä tässä haasteita hoidettavana, mutteivät ne ratkea sillä, että ruvetaan rajan yli sylkemään.

Vai olisko sulla jotain rakentavia ideoita mainittuihin ongelmiin? Vai onko sulla vain tarve purkaa sydäntäsi sosialidemokraattien olemassaolon sietämättömyydestä?

Jouko Koskinen

Sydämeni jumpsuttaa tukevasti 52 lyöntiä minuutissa, ei demarien demagokia sitä häiritse. Aamukahvi voi mennä väärään kurkkuun kun näen lehdestä uudet lomautukset, yt-neuvottelut ja konkurssit. Sekä nuorten unelmahöttötyöllistämisen tulokset.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Toivottavasti kahvi on jo pois kurkusta. Nuorisotyöttömyys on parinkymmenen prosentin luokkaa. Se nousi tuolle tasolle edellisellä hallituskaudella, kun demarit eivät olleet hallituksessa. Nyt tuolle ongelmalle, joka siis korkea nuorisotyöttömyys todella on, tehdään jotain konkreettista. Ministeri Sinnemäki otti käyttöön vuonna 2009 sanssi-setelin, joka toimii selvästi. Nyt halutaan vielä tsempata tästä.

Lomautukset, yt-neuvottelut ja konkurssit ovat yksityisten yritysten toimipiirissä, eivät sosialidemokraattien.

Voisitko ystävällisesti tarkentaa ja perustella mielipiteesi?

Jouko Koskinen

Exstallarien solutuksen tuluosta - jos Sinnemäki on idolisi niin unohda nuorten syrjäytyminen - siunaat lopullisen ulosheiton pikavippikierteeseen.

Setelit ei heitä pelasta - tarvitaan oikeita TUOTANNOLLISIA työpaikkoja. Maailmanpelastusmyllyjen pykääminen, puunhalaaminen ja puoluetoimistossa istuskelu ei motivoi ketään vastuulliseen toimintaan.

"Riistokapitalistille" saattaa riittä ettää leimaat kellokortin mutta jos se riittää sinulle niin älä puhu mitään riistosta.

Tekemisen meininki edellyttää pitkiä päiviä kelloa katsomatta - jopa ilman palkkaa alkuun.

Enkä tosiaankaan aijo linkittää tänne joakaisen lukutaitoisen tuntemia faktoja.
----------------

more: menköön yksi linkki kun on niin osuvasti sanottu:

Aki Häkkilä US.fi:
Vasemmistolaisuuden paradoksi on siinä, että se luo itse tai vähintäänkin ylläpitää omaa vastavoimaansa eli suuria korporaatioita. Pienet yritykset kaatuvat nopeasti lakkoihin ja sääntelyyn, jolloin jäljelle jää suuryritykset, joilla on varaa lakimiesarmeijaan, poliitikkojen lobbaukseen ja niin edelleen.

Käyttäjän timokontio kuva
Timo Kontio

Ei, Sinnemäki ei ole idolini. Hän silti toimi työministerinä osittain ihan onnistuneesti. Sen sijaan, että haukkuu ja arvostelee muita tekemisistään, mielestäni on syytä kiittää niitä, jotka ovat kiitoksen arvoisia ja pyrkiä itse parempaan.

Vasemmistolaisuutta ei ole ilman ihmisiä ja ihmiset tuppaavat olemaan konsensus- ja yhteistyöhakuisia. Yhteistyöhakuisuus taas johtaa kumppanuuksien luomiseen, joka yritysmaailmassa johtaa helposti oligopoleihin. Samaa tuppaa tapahtumaan myös poliittisessa toiminnassa.

Toimituksen poiminnat