*

Timo Kontio Kommentteja maailman menosta, uusista tuulista ja menneen talven lumista. Tavoitteena vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Ajatuksia vuoden 2011 lopussa

Nyt on aika hengähtää hetki vauhdikkaan vuoden päätteeksi.

Olemme nähneet kansannousuja, vallankaappauksia, sotilasjunttia, rauhallisia ja rauhattomia vallanvaihtoja sekä sellaisen vaateita. Dramaattisimmat näistä näimme Suomen rajojen ulkopuolella, mutta kotimaassammekin valta vaihtui kesän kynnyksellä. Keväiset vaalit todella vaikuttivat monella tapaa Suomen suuntaan. Keskustelun painopiste on kääntynyt yhä vahvemmin Euroopan suuntaan, mikä ei ole pelkästään positiivinen asia.

Euroopan ja yleisemmin länsivaltojen talouskriisi on vaikuttanut vähintään henkisellä tasolla arkeemme päivittäin. Paljon on tehty asian korjaamiseksi - tuhannet kiitokset teräshermoisille johtajillemme kuukausitolkulla kestäneiden neuvottelujen hoitamisesta. Työ on vielä kesken, mutta olen varma, että tämäkin huoli saadaan siirrettyä kunnialla sivuun.

Toinen merkittävä keskustelunaihe juuri nyt on tammi-helmikuussa valittava tasavallan presidentti, jolla työtä riittää monella tapaa hajaantuneen kansamme kaitsemisessa. Toivon todella, että presidenttikisa pysyy puhtaana loppuun asti ja kansalaiset todella saavat äänestää oman parhaan näkemyksensä mukaan kansakunnallemme arvoisensa johtajan.

Ennen vaalien loppurutistusta kuitenkin Suomi on hetken hiljaa. Joulurauhan toivon keskellemme ainakin vuodenvaihteeseen asti. Hyvää joulunaikaa ja soveltuvin osin menestyksellistä vuotta 2012 itse kullekin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Aikamoinen sattumus historiassa oli kahden karismaattisen kansanjohtajan, viisaan valtiomiehen ja lahjakkaan poliitikon (eipäs naureta siellä!) varsin tarkasti samanaikainen elämä. Sekä Muammar Gaddafi että Kim Jong-il elivät 69-vuotiaiksi ja kuolivat loppuvuonna 2011. Heissä oli epäilemättä paljon sekä eroja että yhtäläisyyksiä.

Olisiko väärin vertailla heitä kolmanteen valtionpäämieheen, joka myös menehtyi äskettäin, Vaclav Haveliin? Tsekkiläinen kirjailija-presidentti ei majoittunut beduiiniteltassa eikä mättänyt golf-kentällä holareita - ainakaan minun tietääkseni. Mutta Havel tuli toimineeksi peräti kahden itsenäisen valtion presidenttinä; edes Kimin kultti-imagonrakentajat eivät keksineet omalle pomolleen vastaavaa meriittiä!

Toimituksen poiminnat